Перевод для "denikin's" на финский

Denikin's

• denikin n
• denikinin

Примеры перевода

denikinin

In January 1919, Krasnov was forced to acknowledge General Denikin's authority over the White movement, despite animosity towards him.
Tammikuussa 1919 Krasnovin ol pakko tunnustaa inhoamansa kenraali Anton Denikinin johtoasema valkoisessa armeijassa. Ns.

Territorial disputes with Armenia, Denikin's White Russian government and Azerbaijan led to armed conflicts in the first two cases.
Rajakiistat Armenian, Anton Denikinin Venäjän valkoisen armeijan ja Azebaidžanin kanssa ajautuivat kahdessa ensimmäisessä tapauksessa aseellisi

In the course of our victorious struggle against Denikin and Kolchak, we never found that the existence of a Soviet and proletarian opposition in their camp was immaterial to our victories.
Käydessämme voittoisaa taistelua Denikiniä ja Koltshakia vastaan emme kertaakaan huomanneet, ettei neuvostomielisen, proletaarisen opposition olemassaololla heidän leirissään ol

Qualified technicians of industry and transport, doctors, teachers, professors, either went away with the retreating armies of Kolchak and Denikin, or were compulsorily evacuated by them.
Teollisuuden ja liikenteen kvalifisoidut teknikot, lääkärit, opettajat, professorit joko liittyivät Koltshakin ja Denikinin pakeneviin joukkoihin tai raahasivat nämä joukot heidät väkivalloin pois.

Apparently, the vaunted "North-West Army" commanded by General Yudenich from his vantage ground in Finland, the army on which that old fox Guchkov reposed his hopes in his report to Denikin, has so far not even been hatched.
Ilmeistä on, että Suomessa olevan kenraali Judenitshin johtamaa kuulua ”luoteisarmeijaa”, johon vanha kettu Gutshkov panee toiveita Denikinille antamassaan selostuksessa, ei toistaiseksi ole saatu syntymään.

But the apparatus of military administration had remained untouched as vet, and we considered it probable that in the spring we should have to transfer it along the Volga to the Caucasus front, against Denikin, if by that time he were not finally broken.
Mutta armeija-hallinnon koko koneisto oli vielä jälellä, ja me pidimme todennäköisenä, että meidän täytyisi lähettää tämä armeija keväällä Volgaa myöten Kaukaasiaan Denikiniä vastaan, ellei tämä jo sitä ennen tulisi kukistetuksi.

The Red Army has demonstrated its unquestionable superiority not alone in the struggle against old bourgeois-monarchist Russia, which imperialism is endeavouring to re-establish by the aid of the White Armies of Kolchak, Denikin, Yudenich, Wrangel, et al., but also in the struggle against the national armies of those ‘democracies’ which world imperialism is implanting for its own benefit (Finland, Estonia, Latvia, Poland).
Punainen armeija on osottautunut riidattomasti ylivoimaiseksi, sekä taistelussa vanhaa porvarillis-monarkistista Venäjää vastaan, jota imperialismi on yrittänyt uudelleen jaloille nostaa Koltshakin, Denikinin, Judenitshin, Wrangelin y. m. valkoisten armeijain avulla, että myöskin maailman imperialismin tarpeitansa varten hommaamien »demokratioitten» (Suomen, Viron, Lätin, Puolan) kansallisia armeijoita vastaan käydyissä kamppailuissa.

The two armies, however, came to an agreement again, on two occasions, when the extreme danger caused by the intervention required them to act together. This occurred first in March 1919, against Denikin, the second during the summer and autumn of 1920, before the menace of the White forces of Wrangel which were finally destroyed by Makhno. But as soon as the supreme danger was past the Red Army returned to military operations against the partisans of Makhno, who returned blow for blow.
Molemmat armeijat pääsivät kuitenkin kaksi kertaa sovintoon, kun hyökkäysuhka nousi liian vakavaksi ja vaati yhteistoimintaa: maaliskuussa 1919 taisteltaessa Denikinia vastaan ja kesällä ja syksyllä 1920, kun uhkana olivat Wrangelin valkoarmeijan voimat, jotka Mahno lopulta tuhosi. Mutta heti kun äärimmäinen vaara oli torjuttu, puna-armeija ryhtyi sotatoimiin Mahnon parti

After Kornilov was killed in April 1918, the leadership of the Volunteer Army passed to Anton Denikin.
Kornilovin kuoleman jälkeen Anton Denikinistä tuli Vapaaehtoisarmeijan komentaja.

On the instructions of Kolchak, he returned to southern Russia at the disposal of general Anton Denikin.
Vapauttamisensa jälkeen Puriškevitš liittyi välittömästi Anton Denikinin joukkoihin Etelä-Venäjällä, jossa hän toimitti monarkistista Blagovest-lehteä.

This army played an important role in winning the Civil War for the Bolsheviks, driving the White General Anton Denikin back from his advance towards Moscow.
Tämä armeija oli tärkeässä osassa lyötäessä valkoisten Anton Denikinin Moskovaa kohti etenevät joukot.

She was the daughter of Russian general Anton Denikin, leader of the counter-revolutionary White movement in the Russian Civil War.
Hän oli venäläisen valkoisen kenraalin Anton Denikinin tytär ja kirjoitti useita kirjoja isästään ja Venäjän sisällissodasta.

During the Russian Civil War he supported the anti-communist Hetman of Ukraine Pavlo Skoropadskyi and the White Russian General Anton Denikin.
Venäjän sisällissodan aikana hän taisteli bolševikkeja, Anton Denikinin valkoisia, saksalaisia ja Pavlo Skoropadskiin ukrainalaisia ja puolalaisia joukkoja vastaan.

On May 28, the Army transferred part of the troops to the Southern Front and went on the defensive against the advancing White troops of Anton Denikin.
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Kovpak liittyi bolševikkeihin ja taisteli partisaanijoukoissa sekä saksalaisia että Anton Denikinin valkoista armeijaa vastaan.

During the Russian Civil War the city changed hands several times and finally was captured by the Red Army from the Volunteer Army of general Anton Denikin on January 29, 1920.
Venäjän sisällissodan aikana kaupunki vaihtoi useasti omistajaa Puna-armeijan ja Denikinin johtamien valkoisten joukkojen välillä.

She last saw her homeland in October 2005, when the remains of General Denikin were repatriated and buried at the cemetery of Moscow’s Donskoy monastery.
Hän pyysi, että hänen isänsä kenraali Denikinin ruumis haudattaisiin uudelleen Venäjälle Donskoin luostariin Moskovaan, ja näin tapahtuikin lokakuussa 2005.