Translation for "ydinaseriisunnasta" to english

Ydinaseriisunnasta

• nuclear disarmament

Translation examples

nuclear disarmament

Ranska vastustaa kaikkea keskustelua ydinaseriisunnasta.
France resists any discussion concerning nuclear disarmament.

Suomen kanta ydinaseriisuntaan on tuloskeskeinen ja käytännönläheinen.
Finland’s approach to nuclear disarmament is result-oriented and pragmatic.

Siksi on paikallaan, että ydinaseriisunnan jatkosta keskustellaan.
This is why we need to discuss the future of nuclear disarmament.

Tiedotteet | 28.2.2019 Ydinaseriisunnan kansainvälisen verifikaatiokumppanuuden asiantuntijakokous Suomessa
Press releases | 28.2.2019 International Partnership for Nuclear Disarmament Verification working group meeting in Finland

Viimeistään silloin selvinnee myös Yhdysvaltojen uuden hallinnon linja ydinaseriisunnassa.
Let us begin by adding up the pluses and the minuses of nuclear disarmament.

Hän toimi ekumeenisessa liikkeessä ja rauhanliikkeessä ja puhui ydinaseriisunnan puolesta.
An activist, he promoted pacifism and nuclear disarmament in cooperation with the Labour Party.

Vuonna 2009 Obamalle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto työstään ydinaseriisunnan ja maailmanrauhan puolesta.
President Obama received the 2009 Nobel Peace Prize in acknowledgment to his efforts for nuclear disarmament.

Myös poliittisessa työssään Cronberg on erikoistunut puolustus-ja turvallisuuskysymyksiin, erityisesti ydinaseriisuntaan.
In her political work she has specialised in defence and security matters, lately in questions of nuclear disarmament.

Symbolin mudostavat kansainväliset lippumerkit ”N” ja ”D” sanoista ”Nuclear Disarmament”, ’ydinaseriisunta’.
The symbol is a combination of the semaphore signals for the letters "N" and "D", standing for "nuclear disarmament".

Vuonna 1995 Rotblat sai Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Pugwash Conferences on Science and World Affairs -organisaation kanssa ydinaseriisunnan edistämisestä.
Rotblat shared, with the Pugwash Conferences, the 1995 Nobel Peace Prize for efforts toward nuclear disarmament.

Russell osallistui 1950- ja 1960-luvulla poliittiseen toimintaan, ensisijaisesti ydinaseriisuntaan ja Vietnamin sodan vastustamiseen.
Russell spent the 1950s and 1960s engaged in political causes primarily related to nuclear disarmament and opposing the Vietnam War.

Edelleen sopimuksen allekirjoittajat sitoutuvat lainvoimaisesti ydinaseriisuntaan, sillä sopimuksen solmineet valtiot ilmoittavat siinä ”tarkoituksenaan olevan päästä niin pian kuin mahdollista ydinasekilpailun lopettamiseen ja ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin ydinaseriisunnan saavuttamiseksi”.
The wording of the NPT's Article VI arguably imposes only a vague obligation on all NPT signatories to move in the general direction of nuclear and total disarmament, saying, "Each of the Parties to the Treaty undertakes to pursue negotiations in good faith on effective measures relating to cessation of the nuclear arms race at an early date and to nuclear disarmament, and on a treaty on general and complete disarmament."

Johnsonin lähdettyä 1970 Statesmanin levikki kääntyi pitkäksi aikaa laskusuuntaan useiden päätoimittajien aikana: Richard Crossman (1970–1972) yritti johtaa lehteä samalla kun hänellä oli merkittävä asema työväenpuolueessa; Anthony Howard (1972–1978), joka palkkasi lehteen muun muassa Christopher Hitchensin, Martin Amisin ja James Fentonin (yllättäen tunnettu antisosialisti Auberon Waugh kirjoitti Statesmaniin tässä vaiheessa ennen kuin palasi luonnolliseen kotiinsa The Spectatoriin); Bruce Page (1978–1982), joka johdatteli lehteä kohti tutkivaa journalismia ja antoi potkut Arthur Marshallille, joka oli kirjoittanut Statesmaniin kolumnistina aika ajoin vuodesta 1935, ja syyksi on väitetty, että Marshall kannatti Margaret Thatcheria; Hugh Stephenson (1982–1986), jonka aikana lehti jälleen otti voimakkaasti kantaa yksipuolisen ydinaseriisunnan puolesta; John Lloyd (1986–1987), joka käänsi lehden suuntaa jälleen kohti keskustaa; Stuart Weir (1987–1990), jonka aikana Statesman perusti perustuslain uudistamiseen tähtäävän painostusryhmän Charter 88; sekä Steve Platt (1990–1996).
After Johnson's departure in 1970, the Statesman went into a long period of declining circulation under successive editors: Richard Crossman (1970–72), who tried to edit it at the same time as playing a major role in Labour politics; Anthony Howard (1972–78), whose recruits to the paper included Christopher Hitchens, Martin Amis and James Fenton (surprisingly, the arch anti-Socialist Auberon Waugh was writing for the Statesman at this time before returning to The Spectator); Bruce Page (1978–82), who moved the paper towards specialising in investigative journalism, sacking Arthur Marshall, who had been writing for the Statesman on and off since 1935, as a columnist, allegedly because of the latter's support for Margaret Thatcher; Hugh Stephenson (1982–86), under whom it took a strong position again for unilateral nuclear disarmament; John Lloyd (1986–87), who swung the paper's politics back to the centre; Stuart Weir (1987–90), under whose editorship the Statesman founded the Charter 88 constitutional reform pressure group; and Steve Platt (1990–96).