Translation for "wittelsbachista" to english

Wittelsbachista

• wittelsbach

Translation examples

wittelsbach

Otto II Wittelsbach, Baijerin herttua, 1206–1253
Otto II Wittelsbach, Duke of Bavaria, 1206–1253

Otto I Wittelsbach, Baijerin herttua, 1117–1183
Otto I Wittelsbach, Duke of Bavaria, 1117–1183

Hotel Wittelsbach Oberammergau on saanut sijainnista 9,4 pistettä
Hotel Wittelsbach Oberammergau has a location score of 9.4

Alpenhotel Wittelsbach si
Alpenhotel Wittelsbach is in the heart of Ruhpolding, within a 5-minute walk of Barthlomaus Schmucker Heritage Museum and Church of Saint George.

Mutta linna Baijerin hallitsevan perheen, Wittelsbachilta haluaa löytäjäänsä.
The castle of the Bavarian Rulers, the Wittelsbach also deserves to be discovered.

Konstanzer Straßen metroasema on 100 metrin päässä Hotel Wittelsbachilta.
Konstanzer Straße Underground Station is 100 metres away from the Hotel Wittelsbach.

Wittelsbach on eurooppalainen hallitsijasuku, alun perin kotoisin Saksan Baijerista.
The Wittelsbach family is a European royal family and a German dynasty from Bavaria.

Hotel Wittelsbachissa on pysäköintimahdollisuus paikan päällä, ja hotellista on 3 minuutin matka A100-moottoritielle.
On-site parking is available at Hotel Wittelsbach, and the A100 motorway is 3 minutes away.

Wittelsbachit hallitsivat Baijeria seuraavat 738 vuotta, 1180–1918.[4
They ruled for 738 years, from 1180 to 1918. The Electorate of the Palatinate by Rhine (Kurpfalz in German) was also acquired by the House of Wittelsbach in 1214, which they would subsequently hold for six centuries.[15

Ongelma yritettiin ratkaista jakamalla imperiumi kelvollisten ehdokkaiden kesken Ranskan (Bourbon), Itävallan (Habsburg) ja Baijerin (Wittelsbach) hallitsijasuvuista, mutta yritykset lopulta epäonnistuivat, ja kuolinvuoteellaan Kaarle II järjesti koko Espanjan perinnön Filip V:lle, Anjoun herttualle, Ranskan kuninkaan Ludvig XIV:n toiseksi vanhimmalle pojanpojalle.
Attempts to solve the problem by partitioning the empire between the eligible candidates from the royal houses of France (Bourbon), Austria (Habsburg), and Bavaria (Wittelsbach) ultimately failed, and on his deathbed Charles II fixed the entire Spanish inheritance on his grandnephew Philip, Duke of Anjou, the second-eldest grandson of King Louis XIV of France.

Myöhemmin 1200-luvulla linna siirtyi Wittelsbachien omistukseen.
In 1242, the Hoher Bogen went to the House of Wittelsbach.

Vuonna 1124 Scheyernin kreivi Otto V siirtyi hallitsemaan kreivikuntaansa Wittelsbachista käsin ja alkoi samalla käyttää nimeä Wittelsbach.
In 1119, Otto IV, Count of Scheyern moved into the castle of Wittelsbach and converted his previous seat into Scheyern Abbey.

Wittelsbach- ja Luxemburg -sukuisten mark­kreivien aikana paikallinen aatelisto sai Branden­burgissa yhä suuremman vaikutus­vallan, kun keskus­valta heikkeni.
Under the Wittelsbach and Luxembourg margraves, Brandenburg fell increasingly under the control of the local nobility as central authority declined.

Otto Wittelsbach (1261 – 1312) oli Ala-Baijerin herttua ja Unkarin kiistanalainen kuningas vuodesta 1305 joko vuoteen 1308 tai kuolemaansa asti.
Otto III (11 February 1261 – 9 November 1312), a member of the Wittelsbach dynasty, was the Duke of Lower Bavaria from 1290 to 1312 and the King of Hungary and Croatia between 1305 and 1307.

Vuonna 1342 Ludvig otti myös Tirolin Wittelsbachille peruuttamalla Böömin Juhana Heinrichin ja hänen vaimonsa Margaretin avioliiton ja naitti Margaretin pojalleen Ludvig V:lle.
In 1342 Louis also acquired Tyrol for the Wittelsbach by voiding the first marriage of Margarete Maultasch with John Henry of Bohemia and marrying her to his own son Louis V, thus alienating the House of Luxemburg even more.

Uusi keisari Kaarle IV tunnusti 2. lokakuuta 1348 tämän vallantavoittelijan Brandenburgin vaali­ruhtinaaksi, mutta hänet tuomittiin huijarina sen jälkeen, kun Wittelsbach- ja Luxemburg-suvut olivat tehneet keskenään rauhansopimuksen Eltvillessä.
The pretender was recognized as Margrave of Brandenburg on 2 October 1348 by the new emperor, Charles IV of Luxembourg, but was exposed as a fraud after a peace between the Wittelsbachs and Luxembourgs at Eltville.