Translation for "voidaan yhdistää" to english
Translation examples
Parenteraalinen antaminen voidaan yhdistää oraaliseen antamiseen.
Parenteral administration may be combined with oral administration.
Ablaatio voidaan yhdistää muihin menettelyihin optimaalisella hoidon.
Ablation may be combined with other procedures to achieve optimal treatment.
Jos mahdollista, tämä laite voidaan yhdistää meidän yläosa.
If available, this unit may be combined with our Upper Unit.
7. Rahoitusvälineitä voidaan yhdistää avustuksiin, korkotukiin ja vakuuspalkkiohyvityksiin.
7. Financial instruments may be combined with grants, interest rate subsidies and guarantee fee subsidies.
Tämän asetuksen mukaisia rahoitusvälineitä voidaan yhdistää unionin talousarviosta rahoitettaviin avustuksiin.
Financial instruments under this Regulation may be combined with grants funded from the Union budget.
Niitä voidaan yhdistellä enintään 100 000 euroon asti ja/tai käyttää yhdessä yksikkökustannustaulukoiden kanssa.
They may be combined up to a maximum of EUR 100 000 an
Ulkoisiin toimiin tarkoitetut määrärahat voidaan yhdistää muista lähteistä tuleviin varoihin yhteisen tavoitteen toteuttamiseksi.
Appropriations for external actions may be combined with funds from other sources to achieve a joint objective.
Nämä tiedot voidaan yhdistää muiden keräämien tietojen kanssa, ja ne voivat sisältää aggregoituja tietoja.
This data may be combined with Other Information we collect and might include aggregate level data.
liite V: 1–5 kohdassa mainitut erät voidaan yhdistää eräksi "bruttotulos"; b)
in Annex V, items 1 to 5 may be combined under one item called ‧Gross profit or loss‧; (b)
Matemaattisesti tämä oletus voidaan kirjoittaa seuraavasti: ∫ Ω ′ L ( α A , α A , ν , ξ μ ) d 4 ξ − ∫ Ω L ( ϕ A , ϕ A , ν , x μ ) d 4 x = 0 {\displaystyle \int _{\Omega ^{\prime }}L\left(\alpha ^{A},{\alpha ^{A}}_{,\nu },\xi ^{\mu }\right)d^{4}\xi -\int _{\Omega }L\left(\phi ^{A},{\phi ^{A}}_{,\nu },x^{\mu }\right)d^{4}x=0} missä muuttujien jälkeen yläpuolelle kirjoitetut pilkut tarkoittavat osittaisderivaattoja niiden koordinaattien suhteen, jotka seuraavat pilkun jälkeen, toisin sanoen ϕ A , σ = ∂ ϕ A ∂ x σ . {\displaystyle {\phi ^{A}}_{,\sigma }={\frac {\partial \phi ^{A}}{\partial x^{\sigma }}}\,.} Koska ξ on pelkkä integroimisvakio ja koska rajan Ω muutos oletettiin infinitesimaaliseksi, nämä kaksi integraalia voidaan yhdistää divergenssilauseen neliulotteisen version mukaisesti seuraavaan muotoon: ∫ Ω { + ∂ ∂ x σ } d 4 x = 0 . {\displaystyle \int _{\Omega }\left\{\left+{\frac {\partial }{\partial x^{\sigma }}}\left\right\}d^{4}x=0\,.} Lagrangen funktioiden erotus voidaan kirjoittaa ensimmäisessä kertaluvuissa infinitesimaalisilla muutoksilla: = ∂ L ∂ ϕ A δ ¯ ϕ A + ∂ L ∂ ϕ A , σ δ ¯ ϕ A , σ . {\displaystyle \left={\frac {\partial L}{\partial \phi ^{A}}}{\bar {\delta }}\phi ^{A}+{\frac {\partial L}{\partial {\phi ^{A}}_{,\sigma }}}{\bar {\delta }}{\phi ^{A}}_{,\sigma }\,.} Koska nämä muutokset kuitenkin on määritelty samassa edellä selityssä pisteessä, muutokset ja derivoinnit voidaan suorittaa myös päinvastaisessa järjestyksessä; ne kommutoivat: δ ¯ ϕ A , σ = δ ¯ ∂ ϕ A ∂ x σ = ∂ ∂ x σ ( δ ¯ ϕ A ) . {\displaystyle {\bar {\delta }}{\phi ^{A}}_{,\sigma }={\bar {\delta }}{\frac {\partial \phi ^{A}}{\partial x^{\sigma }}}={\frac {\partial }{\partial x^{\sigma }}}\left({\bar {\delta }}\phi ^{A}\right)\,.} Käyttämällä Eulerin-Lagrangen kenttäyhtälöä ∂ ∂ x σ ( ∂ L ∂ ϕ A , σ ) = ∂ L ∂ ϕ A {\displaystyle {\frac {\partial }{\partial x^{\sigma }}}\left({\frac {\partial L}{\partial {\phi ^{A}}_{,\sigma }}}\right)={\frac {\partial L}{\partial \phi ^{A}}}} Lagrangen funktioiden erotus voidaan kirjoittaa yksinkertaisesti muotoon = ∂ ∂ x σ ( ∂ L ∂ ϕ A , σ ) δ ¯ ϕ A + ∂ L ∂ ϕ A , σ δ ¯ ϕ A , σ = ∂ ∂ x σ ( ∂ L ∂ ϕ A , σ δ ¯ ϕ A ) . {\displaystyle \left={\frac {\partial }{\partial x^{\sigma }}}\left({\frac {\partial L}{\partial {\phi ^{A}}_{,\sigma }}}\right){\bar {\delta }}\phi ^{A}+{\frac {\partial L}{\partial {\phi ^{A}}_{,\sigma }}}{\bar {\delta }}{\phi ^{A}}_{,\sigma }={\frac {\partial }{\partial x^{\sigma }}}\left({\frac {\partial L}{\partial {\phi ^{A}}_{,\sigma }}}{\bar {\delta }}\phi ^{A}\right)\,.} Näin ollen aktion muutokseksi saadaan ∫ Ω ∂ ∂ x σ { ∂ L ∂ ϕ A , σ δ ¯ ϕ A + L ( ϕ A , ϕ A , ν , x μ ) δ x σ } d 4 x = 0 . {\displaystyle \int _{\Omega }{\frac {\partial }{\partial x^{\sigma }}}\left\{{\frac {\partial L}{\partial {\phi ^{A}}_{,\sigma }}}{\bar {\delta }}\phi ^{A}+L\left(\phi ^{A},{\phi ^{A}}_{,\nu },x^{\mu }\right)\delta x^{\sigma }\right\}d^{4}x=0\,.} Koska tämä pätee missä tahansa alueessa Ω, integrandin on oltava nolla ∂ ∂ x σ { ∂ L ∂ ϕ A , σ δ ¯ ϕ A + L ( ϕ A , ϕ A , ν , x μ ) δ x σ } = 0 . {\displaystyle {\frac {\partial }{\partial x^{\sigma }}}\left\{{\frac {\partial L}{\partial {\phi ^{A}}_{,\sigma }}}{\bar {\delta }}\phi ^{A}+L\left(\phi ^{A},{\phi ^{A}}_{,\nu },x^{\mu }\right)\delta x^{\sigma }\right\}=0\,.} .
Expressed mathematically, this assumption may be written as ∫ Ω ′ L ( α A , α A , ν , ξ μ ) d 4 ξ − ∫ Ω L ( φ A , φ A , ν , x μ ) d 4 x = 0 {\displaystyle \int _{\Omega ^{\prime }}L\left(\alpha ^{A},{\alpha ^{A}}_{,\nu },\xi ^{\mu }\right)d^{4}\xi -\int _{\Omega }L\left(\varphi ^{A},{\varphi ^{A}}_{,\nu },x^{\mu }\right)d^{4}x=0} where the comma subscript indicates a partial derivative with respect to the coordinate(s) that follows the comma, e.g. φ A , σ = ∂ φ A ∂ x σ . {\displaystyle {\varphi ^{A}}_{,\sigma }={\frac {\partial \varphi ^{A}}{\partial x^{\sigma }}}\,.} Since ξ is a dummy variable of integration, and since the change in the boundary Ω is infinitesimal by assumption, the two integrals may be combined using the four-dimensional version of the divergence theorem into the following form ∫ Ω { + ∂ ∂ x σ } d 4 x = 0 . {\displaystyle \int _{\Omega }\left\{\left+{\frac {\partial }{\partial x^{\sigma }}}\left\right\}d^{4}x=0\,.} The difference in Lagrangians can be written to first-order in the infinitesimal variations as = ∂ L ∂ φ A δ ¯ φ A + ∂ L ∂ φ A , σ δ ¯ φ A , σ . {\displaystyle \left={\frac {\partial L}{\partial \varphi ^{A}}}{\bar {\delta }}\varphi ^{A}+{\frac {\partial L}{\partial {\varphi ^{A}}_{,\sigma }}}{\bar {\delta }}{\varphi ^{A}}_{,\sigma }\,.} However, because the variations are defined at the same point as described above, the variation and the derivative can be done in reverse order; they commute δ ¯ φ A , σ = δ ¯ ∂ φ A ∂ x σ = ∂ ∂ x σ ( δ ¯ φ A ) . {\displaystyle {\bar {\delta }}{\varphi ^{A}}_{,\sigma }={\bar {\delta }}{\frac {\partial \varphi ^{A}}{\partial x^{\sigma }}}={\frac {\partial }{\partial x^{\sigma }}}({\bar {\delta }}\varphi ^{A})\,.} Using the Euler–Lagrange field equations ∂ ∂ x σ ( ∂ L ∂ φ A , σ ) = ∂ L ∂ φ A {\displaystyle {\frac {\partial }{\partial x^{\sigma }}}\left({\frac {\partial L}{\partial {\varphi ^{A}}_{,\sigma }}}\right)={\frac {\partial L}{\partial \varphi ^{A}}}} the difference in Lagrangians can be written neatly as = ∂ ∂ x σ ( ∂ L ∂ φ A , σ ) δ ¯ φ A + ∂ L ∂ φ A , σ δ ¯ φ A , σ = ∂ ∂ x σ ( ∂ L ∂ φ A , σ δ ¯ φ A ) . {\displaystyle {\begin{aligned}&\left\\={}&{\frac {\partial }{\partial x^{\sigma }}}\left({\frac {\partial L}{\partial {\varphi ^{A}}_{,\sigma }}}\right){\bar {\delta }}\varphi ^{A}+{\frac {\partial L}{\partial {\varphi ^{A}}_{,\sigma }}}{\bar {\delta }}{\varphi ^{A}}_{,\sigma }={\frac {\partial }{\partial x^{\sigma }}}\left({\frac {\partial L}{\partial {\varphi ^{A}}_{,\sigma }}}{\bar {\delta }}\varphi ^{A}\right).\end{aligned}}} Thus, the change in the action can be written as ∫ Ω ∂ ∂ x σ { ∂ L ∂ φ A , σ δ ¯ φ A + L ( φ A , φ A , ν , x μ ) δ x σ } d 4 x = 0 . {\displaystyle \int _{\Omega }{\frac {\partial }{\partial x^{\sigma }}}\left\{{\frac {\partial L}{\partial {\varphi ^{A}}_{,\sigma }}}{\bar {\delta }}\varphi ^{A}+L\left(\varphi ^{A},{\varphi ^{A}}_{,\nu },x^{\mu }\right)\delta x^{\sigma }\right\}d^{4}x=0\,.} Since this holds for any region Ω, the integrand must be zero ∂ ∂ x σ { ∂ L ∂ φ A , σ δ ¯ φ A + L ( φ A , φ A , ν , x μ ) δ x σ } = 0 . {\displaystyle {\frac {\partial }{\partial x^{\sigma }}}\left\{{\frac {\partial L}{\partial {\varphi ^{A}}_{,\sigma }}}{\bar {\delta }}\varphi ^{A}+L\left(\varphi ^{A},{\varphi ^{A}}_{,\nu },x^{\mu }\right)\delta x^{\sigma }\right\}=0\,.} For any combination of the various symmetry transformations, the perturbation can be written δ x μ = ε X μ {\displaystyle \delta x^{\mu }=\varepsilon X^{\mu }} δ φ A = ε Ψ A = δ ¯ φ A + ε L X φ A {\displaystyle \delta \varphi ^{A}=\varepsilon \Psi ^{A}={\bar {\delta }}\varphi ^{A}+\varepsilon {\mathcal {L}}_{X}\varphi ^{A}} where L X φ A {\displaystyle {\mathcal {L}}_{X}\varphi ^{A}} is the Lie derivative of φA in the Xμ direction.
Eri lähteistä saatuja potentiaalisesti satunnaisia syötteitä voidaan yhdistää XOR-operaatiolla, ja tuloksen ennakoimattomuus on tällöin varmasti vähintään yhtä hyvä kuin parhaan yksittäisen lähteen.
Multiple sources of potentially random data can be combined using XOR, and the unpredictability of the output is guaranteed to be at least as good as the best individual source.
Puoliksi legendaarisesta ja eeppisestä luonteestaan huolimatta Vakhtang Gorgasalin elämä kertoo lukuisia yksityiskohtia, jotka voidaan yhdistää lähempänä kyseistä ajanjaksoa kirjoitettuihin lähteisiin, kuten Ghazar Parpetsiin ja Prokopiokseen.
Notwithstanding its semi-legendary epic character, the LVG provides many important details, which can be combined with the sources closer to the period in question, such as Lazarus of Parpi and Procopius.
Klassisen mekaniikan Hamiltonin–Jacobin muotoilussa nopeuden ilmaisee lauseke v ( x , t ) = ∇ S ( x , t ) m {\displaystyle v(x,t)={\frac {\nabla S(x,t)}{m}}} , missä S ( x , t ) {\displaystyle S(x,t)} on Hamiltonin–Jacobin yhtälön ratkaisu − ∂ S ∂ t = ( ∇ S ) 2 2 m + V ( 2 ) {\displaystyle -{\frac {\partial S}{\partial t}}={\frac {\left(\nabla S\right)^{2}}{2m}}+V\quad (2)} Yhtälöt ( 1 ) {\displaystyle (1)} ja ( 2 ) {\displaystyle (2)} voidaan yhdistää yhdeksi kompleksiseksi yhtälöksi ottamalla käyttöön kompleksinen funktio ψ = ρ e i S ℏ {\displaystyle \psi ={\sqrt {\rho }}e^{\frac {iS}{\hbar }}} .
In the Hamilton–Jacobi formulation of classical mechanics, velocity is given by v ( x , t ) = ∇ S ( x , t ) m {\displaystyle v(x,t)={\frac {\nabla S(x,t)}{m}}} where S ( x , t ) {\displaystyle S(x,t)} is a solution of the Hamilton-Jacobi equation − ∂ S ∂ t = ( ∇ S ) 2 2 m + V ~ ( 2 ) {\displaystyle -{\frac {\partial S}{\partial t}}={\frac {\left(\nabla S\right)^{2}}{2m}}+{\tilde {V}}\quad (2)} ( 1 ) {\displaystyle (1)} and ( 2 ) {\displaystyle (2)} can be combined into a single complex equation by introducing the complex function ψ = ρ e i S ℏ {\displaystyle \psi ={\sqrt {\rho }}e^{\frac {iS}{\hbar }}} , then the two equations are equivalent to i ℏ ∂ ψ ∂ t = ( − ℏ 2 2 m ∇ 2 + V ~ − Q ) ψ {\displaystyle i\hbar {\frac {\partial \psi }{\partial t}}=\left(-{\frac {\hbar ^{2}}{2m}}\nabla ^{2}+{\tilde {V}}-Q\right)\psi \quad } with Q = − ℏ 2 2 m ∇ 2 ρ ρ . {\displaystyle Q=-{\frac {\hbar ^{2}}{2m}}{\frac {\nabla ^{2}{\sqrt {\rho }}}{\sqrt {\rho }}}.} The time dependent Schrödinger equation is obtained if we start with V ~ = V + Q {\displaystyle {\tilde {V}}=V+Q} , the usual potential with an extra quantum potential Q {\displaystyle Q} .
How many English words do you know?
Test your English vocabulary size, and measure how many words you know.
Online Test