Translation for "uusplatonilaiseen" to english

Uusplatonilaiseen

• neoplatonic
• to neoplaton

Translation examples

neoplatonic

Diogenes ei mainitse uusplatonilaisia filosofeja, vaikka hänen pääteoksensa oli osoitettu eräälle platonismista kiinnostuneelle naiselle.[1
His work makes no mention of Neoplatonism, even though it is addressed to a woman who was "an enthusiastic Platonist".[2

Allogeneen ”Kolmivoimaisen yhden” kolminaisuus, jonka voimat koostuvat olemassaolon, elämän ja mielen modaliteeteista, peilautuvat läheisesti uusplatonilaiseen oppiin siitä, kuinkä Äly emanoitui Yhdestä kolmen vaiheen, Olemassaolon, Elämän ja Älyn (nous), kautta.
The trinity of the "triple-powered one" (with the powers consisting of the modalities of existence, life and mind) in Allogenes mirrors quite closely the Neoplatonic doctrine of the Intelle

Eunapios kuvaa häntä yhdeksi uusplatonilaisen opettaja–oppilas-seurannon ”kultaisen ketjun” edustajaksi.
He is described by Eunapius as one of the links in the "Golden Chain" of Neoplatonism.

Diogenes ei mainitse uusplatonilaisia filosofeja, vaikka hänen pääteoksensa oli osoitettu eräälle platonismista kiinnostuneelle naiselle.
His work makes no mention of Neoplatonism, even though it is addressed to a woman who was "an enthusiastic Platonist".

Myöhemmin uusplatonilaiset filosofit, erityisesti Iamblikhos, lisäsivät sadoittain välittäviä olentoja Yhden ja ihmisten väliin.
Later neoplatonic philosophers, especially Iamblichus, added hundreds of intermediate beings such as gods, angels, demons, and other beings as mediators between the One and humanity.

Hän käänsi useita pääosin uusplatonilaisia filosofisia teoksia yrittäessään sovittaa antiikin ideoita yhteen kristinuskon keskeisen viestin kanssa.
He translated many philosophical works, principally Neoplatonic, with the aim of reconciling the Classical ideas with the principal message of Christianity.

Ateenan uusplatonismin alkuperää ei tunneta, mutta Plutarkhos nähdään yleensä sinä henkilönä, joka perusti Akatemian uudelleen sen uusplatonilaisessa muodossa.
The origin of Neoplatonism in Athens is not known, but Plutarch is generally seen as the person who reestablished Plato's Academy in its Neoplatonist form.

Esimerkiksi uusplatonilaiset filosofit, jotka lainasivat usein Orfeuksen, Zarathustran, Pythagoraan ja muiden legendaaristen hahmojen nimiin laitettuja apokryfisiä kirjoituksia, eivät juuri koskaan lainanneet Hermes Trismegistosta.
Although Neoplatonic philosophers, who quote apocryphal works of Orpheus, Zoroaster, Pythagoras and other figures, almost never cite Hermes Trismegistus, the tracts were still popular enough in the 5th century to be argued against by Augustine of Hippo in the City of God.

Victorinus säilytti uusplatonilaisen filosofiansa käännyttyään kristinuskoon, ja teoksessa Liber de generatione divini Verbi hän sanoo, että Jumala on olevan yläpuolella, ja niin voidaan sanoa jopa että hän ei ole.
He retained his Neoplatonic philosophy after becoming Christian, and in Liber de generatione divini Verbi, he states that God is above being, and thus it can even be said that He is not.

Kummatkin näkemykset painottavat negatiivisen teologian roolia, ja gnostilaiset näkemykset jumalan lausumattomuudesta ovat usein kaikuja platonilaisesta ja uusplatonilaisesta ajatuksesta, jonka mukaan Yksi tai Hyvä (Hyvän muoto eli idea) ovat lausumattomia, mikä oli tyypillistä myös Filonille.
Both traditions heavily emphasize the role of negative theology or apophasis, and Gnostic emphasis on the ineffability of God often echoes Platonic (and Neoplatonic) formulations of the ineffability of the One or the Good.

Vuonna 1439 Sienan kirkolliskokouksen jälkeen, kun läntisen ja itäisen kirkon välisen suuren skisman sovittelu oli epäonnistunut, Cosimo de’ Medici ja hänen ympärilleen kokoontunut älymystö tutustuivat uusplatonilaiseen filosofiin Georgios Gemistos Plethoniin, jonka luennot Platonista ja aleksandrialaisesta mystiikasta kiehtoivat Firenzen älymystöä niin, että he nimittivät hänet toiseksi Platoniksi.
During the sessions at Florence of the Council of Ferrara-Florence in 1438–1445, during the failed attempts to heal the schism of the Orthodox and Catholic churches, Cosimo de' Medici and his intellectual circle had made acquaintance with the Neoplatonic philosopher, George Gemistos Plethon, whose discourses upon Plato and the Alexandrian mystics so fascinated the learned society of Florence that they named him the second Plato.