Translation for "stesikhoros" to english

Stesikhoros

• stesichorus

Translation examples

stesichorus

Toisaalta Stesikhoros kertoo Ifigeneian olleen Theseuksen ja Helenan tytär, jolloin olisi ilmeistä, että Helena olisi ollut lapsensynnytysiässä.
On the other hand, Stesichorus said that Iphigenia was the daughter of Theseus and Helen, which obviously implies that Helen was of childbearing age.

Muita tunnettuja kreikkalaisia lajin mestareita ovat Anakreon, Stesikhoros ja Pindaros, mutta hienoimmaksi katsottu häälaulu, jossa juhlistetaan Menelaoksen ja Helenan avioliittoa, on Theokritoksen käsialaa.
Sappho, Anacreon, Stesichorus and Pindar are all regarded as masters of the species, but the finest example preserved in Greek literature is the 18th Idyll of Theocritus, which celebrates the marriage of Menelaus and Helen.

Yhdeksän lyyristä runoilijaa olivat: Alkman (600-luku eaa.) - kuorolyriikka Sapfo (n. 600 eaa.) - monodinen lyriikka Alkaios (n. 600 eaa.) - monodinen lyriikka Anakreon (500-luku eaa.) - monodinen lyriikka Stesikhoros (500-luku eaa.) - kuorolyriikka Ibykos (500-luku eaa.) - kuorolyriikka Simonides Keoslainen (500-luku eaa.) - kuorolyriikka Pindaros (400-luku eaa.) - kuorolyriikka Bakkhylides (400-luku eaa.) - kuorolyriikka Antiikin kreikkalaisissa lähteissä näistä runoilijoista käytetään yleensä termiä melikos (sanasta melos, ”laulu”), mutta jotkut lähteet käyttävät termiä lyrikos, joka tuli myöhemmin yleiseen käyttöön latinan kielessä (lyricus) ja nykykielissä.
They were: Alcman of Sparta (choral lyric, 7th century BC) Sappho of Lesbos (monodic lyric, c. 600 BC) Alcaeus of Mytilene (monodic lyric, c. 600 BC) Anacreon of Teos (monodic lyric, 6th century BC) Stesichorus of Metauros (choral lyric, 7th century BC) Ibycus of Rhegium (choral lyric, 6th century BC) Simonides of Ceos (choral lyric, 6th century BC) Bacchylides of Ceos (choral lyric, 5th century BC) Pindar of Thebes (choral lyric, 5th century BC) In most Greek sources the word melikos (from melos, "song") is used to refer to these poets, but the variant lyrikos (from lyra, "lyre") became the regular form in both Latin (as lyricus) and in modern languages.