Translation for "pintagravitaatio" to english

Pintagravitaatio

• surface gravity

Translation examples

surface gravity

Mustan aukon pintagravitaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä
Surface gravity of a black hole[edit

Kun puhutaan mustan aukon pintagravitaatiosta, on kyseessä käsite, joka on analoginen newtonilaiselle pintagravitaatiolle mutta ei ole sama asia.
When one talks about the surface gravity of a black hole, one is defining a notion that behaves analogously to the Newtonian surface gravity, but is not the same thing.

Valkoisen kääpiön pintagravitaatio on hyvin suuri, neutronitähden vielä suurempi.
The surface gravity of a white dwarf is very high, and of a neutron star even more.

Se seikka, että monet suuret taivaankappaleet ovat lähes pallomaisia, helpottaa pintagravitaation laskemista.
The fact that many large celestial objects are approximately spheres makes it easier to calculate their surface gravity.

Pintagravitaatio eli painovoima tähden pinnalla, g, on se kiihtyvyys, jonka gravitaatio saa aikaan taivaankappaleen pinnalla.
The surface gravity, g, of an astronomical or other object is the gravitational acceleration experienced at its surface.

Tämän vuoksi tähdet ja planeetat ovat navoiltaan litistyneitä, ja pintagravitaatio on päiväntasaajalla pienempi kuin navoilla.
This causes stars and planets to be oblate, which means that their surface gravity is smaller at the equator than at the poles.

Staattisen Killingin horisointin pintagravitaatio k {\displaystyle \kappa} on kiihtyvyys, joka tarvitaan pitämään kappale tapahtumahorisontilla.
The surface gravity k {\displaystyle \kappa} of a static Killing horizon is the acceleration, as exerted at infinity, needed to keep an object at the horizon.

Niinpä Marsin pintagravitaatio on likimäärin 0.107 0.532 2 = 0.38 {\displaystyle {\frac {0.107}{0.532^{2}}}=0.38} kertaa Maan pintagravitaatio.
The surface gravity of Mars is therefore approximately 0.107 0.532 2 = 0.38 {\displaystyle {\frac {0.107}{0.532^{2}}}=0.38} times that of Earth.

Mustien aukkojen tapauksessa pintagravitaatiota ei voida määritellä kiihtyvyydeksi, jonka testikappale saisi sellaisen pinnalla.
For a black hole, which must be treated relativistically, one cannot define a surface gravity as the acceleration experienced by a test body at the object's surface.

Staattisen Killingin horisointin pintagravitaatio κ {\displaystyle \kappa } on kiihtyvyys, joka tarvitaan pitämään kappale tapahtumahorisontilla.
The surface gravity κ {\displaystyle \kappa } of a static Killing horizon is the acceleration, as exerted at infinity, needed to keep an object at the horizon.

Viime aikoina on pyritty määrittelemään pintagravitaatio myös dynaamisille mustille aukoille, joissa aika-avaruudelle ei voida esittää Killingin vektorikenttää.
Recently there has been a shift towards defining the surface gravity of dynamical black holes whose spacetime does not admit a Killing vector (field).

Siinä määrin kuin kappaleen sisäinen tiheysjakauma poikkeaa symmetrisestä mallista, mitatun pintagravitaation perusteella voidaan tehdä päätelmiä kappaleen sisäisestä rakenteesta.
To the extent that an object's internal distribution of mass differs from a symmetric model, we may use the measured surface gravity to deduce things about the object's internal structure.

Jos se sen sijaan koostuu pää­asiassa jäästä tai vedestä, sen säde voisi olla kaksi kertaa niin suuri kuin Maan, missä tapauksessa pintagravitaatio olisi 1,25 kertaa niin suuri kuin Maassa.
If it is an icy or watery planet, its radius might be as large as twice the Earth's, in which case its surface gravity might be no more than 1.25 times as strong as the Earth's.

Matemaattisesti, jos k a {\displaystyle k^{a}} on sopivasti normalisoitu Killingin vektori, pintagravitaatio on määriteltävissä kaavalla k a ∇ a k b = κ k b {\displaystyle k^{a}\nabla _{a}k^{b}=\kappa k^{b}} , missä arvot ovat tapahtumahorisontilla vallitsevat.
Mathematically, if k a {\displaystyle k^{a}} is a suitably normalized Killing vector, then the surface gravity is defined by k a ∇ a k b = κ k b , {\displaystyle k^{a}\,\nabla _{a}k^{b}=\kappa k^{b},} where the equation is evaluated at the horizon.

Kerrin-Newmanin ratkaisun mukainen pintagravitaatio on κ = r + − r − 2 ( r + 2 + a 2 ) = M 2 − Q 2 − J 2 / M 2 2 M 2 − Q 2 + 2 M M 2 − Q 2 − J 2 / M 2 {\displaystyle \kappa ={\frac {r_{+}-r_{-}}{2(r_{+}^{2}+a^{2})}}={\frac {\sqrt {M^{2}-Q^{2}-J^{2}/M^{2}}}{2M^{2}-Q^{2}+2M{\sqrt {M^{2}-Q^{2}-J^{2}/M^{2}}}}}} , missä Q {\displaystyle Q} on sähkövaraus ja J {\displaystyle J} impulssimomentti.
The surface gravity for the Kerr–Newman solution is κ = r + − r − 2 ( r + 2 + a 2 ) = M 2 − Q 2 − J 2 / M 2 2 M 2 − Q 2 + 2 M M 2 − Q 2 − J 2 / M 2 , {\displaystyle \kappa ={\frac {r_{+}-r_{-}}{2(r_{+}^{2}+a^{2})}}={\frac {\sqrt {M^{2}-Q^{2}-J^{2}/M^{2}}}{2M^{2}-Q^{2}+2M{\sqrt {M^{2}-Q^{2}-J^{2}/M^{2}}}}},} where Q {\displaystyle Q} is the electric charge, J {\displaystyle J} is the angular momentum, we define r ± := M ± M 2 − Q 2 − J 2 / M 2 {\displaystyle r_{\pm }:=M\pm {\sqrt {M^{2}-Q^{2}-J^{2}/M^{2}}}} to be the locations of the two horizons and a := J / M {\displaystyle a:=J/M} .