Translation for "infinitiiviksi" to english

Infinitiiviksi

noun

• infinitive

Translation examples

infinitive noun

Por + infinitiiviä käytetään erityisesti silloin kun infinitiivillä on sama subjekti kuin predikaatilla.
We use por + infinitive mainly when the infinitive has the same subject as the predicate.

Vinkki 2: Mikä on infinitiivi
Tip 2: What is the infinitive

Sanat jaetuissa infinitiiveissä (enemmän kuin yksi)
Words in split infinitives (more than one)

Ennen infinitiiviä käytetään ol, joskus anstataŭ.
Before an infinitive use ol, sometimes anstataŭ.

Kun infinitiivi esiintyy yhdessä tuollaisen verbin kanssa, infinitiivin epäsuora subjekti on vaikutuksen kohde, henkilö tai asia:
When an infinitive is appears with such a verb, the understood subject of the infinitive is the influenced person (or thing.)

Infinitiivi on verbi, jolla on I-pääte.
An infinitive is a verb with an I-ending.

Jos infinitiivi on substa
If an infinitive is a complement of a noun, then we use por regardless of the implied subject.

Bug Splatter on aika tappaja pelin infinitiivi määrä tasoja.
Bug Splatter is a time killer game with infinitive number of levels.

Ilmaistakseen kohteliaammin halunsa, pitää käyttää sanaa bonvolu sekä infinitiiviä.
To express your will politely use the word bonvolu plus an infinitive.

Infinitiivi Infinitiivin päätteitä ovat -μεν, -μεναι ja -ναι, päätteiden -ειν ja -ναι sijasta.
Infinitive The infinitive appears with the endings -μεν, -μεναι, and -ναι, in place of -ειν and -ναι.

Infinitiivi on verbin substantiivinen nominaalimuoto.
Qdar is the infinitive form of the verb can.

Siten verbin indikatiivi on saman näköinen kuin sen infinitiivi.
A verbal noun in the nominative case is identical to the infinitive form.

Romanian verbit jaetaan neljään taivutusluokkaan infinitiivin päätteen mukaan: -a, -ea, -e, -i.
Verb infinitives in Interlingue end in -ar, -ir or -er.

Lisäksi verbeillä on nominaalimuotoja, kuten gerundi, partisiipit ja infinitiivit.
The language also permits verbs within nominal clauses as gerundive clauses, finite clauses, and infinitive clauses.

Verbiä, jonka taivutuksella ilmaistaan aikamuoto ja persoona, nimitetään finiittiverbiksi; ns. infiniittisillä verbinmuodoilla (infinitiivit ja partisiipit) taas ei tyypillisesti ole aikamuoto- eikä persoonataivutusta.
A verb inflected for tense and mood is called finite; non-finite verb forms are infinitives or participles.