Translation for "epästandardeja" to english

Epästandardeja

• nonstandard
• non-standards

Translation examples

nonstandard

Toisin sanoen jokainen äärellinen epästandardi hyperreaaliluku on äärimmäisen lähellä jotain yksikäsitteistä reaalilukua; tarkemmin jos x {\displaystyle x} on äärellinen epästandardi hyperreaaliluku, niin on olemassa yksikäsitteinen reaaliluku s t ( x ) {\displaystyle st(x)} sellainen, että x − s t ( x ) {\displaystyle x-st(x)} on infinitesimaali.
Put another way, every finite nonstandard real number is "very close" to a unique real number, in the sense that if x is a finite nonstandard real, then there exists one and only one real number st(x) such that x – st(x) is infinitesimal.

Hyperreaaliluvut tai epästandardit reaaliluvut, ∗ R {\displaystyle *\mathbb {R} } , ovat reaalilukujen R {\displaystyle \mathbb {R} } laajennus, joka sisältää suurempia lukuja kuin mikään muotoa 1 + 1 + ⋯ + 1 {\displaystyle 1+1+\cdots +1\,} oleva.
The hyperreals, or nonstandard reals, *R, are an extension of the real numbers R that contains numbers greater than anything of the form 1 + 1 + ⋯ + 1 {\displaystyle 1+1+\cdots +1} (for any finite number of terms).

Joitakin ultratulojen hyödyllisyyttä osoittaa hyvin eleganttiselvennä todistus kompaktisuus- ja täydellisyyslauseille, Keislerin ultrapotenssilause, joka antaa algebrallisen karakterisaation elementaarisen ekvivalessin semanttiselle merkinnälle, ja Robinsonin–Zakonin esitys, jossa käytetään superrakenteita ja niiden monomorfismeja konstruoimaan analyysin epästandardeja malleja.selvennä Epästandarin analyysin pioneeri oli Abraham Robinson, joka tutki niitä kompaktisuuslauseen sovelluksena.
Some striking applications of ultraproducts include very elegant proofs of the compactness theorem and the completeness theorem, Keisler's ultrapower theorem, which gives an algebraic characterization of the semantic notion of elementary equivalence, and the Robinson-Zakon presentation of the use of superstructures and their monomorphisms to construct nonstandard models of analysis, leading to the growth of the area of non-standard analysis, which was pioneered (as an application of the compactness theorem) by Abraham Robinson.

non-standards

Hyperreaalilukujen ja erityisesti siirtoperiaatteen sovellusta analyysin ongelmiin kutsutaan epästandardiksi analyysiksi.
The application of hyperreal numbers and in particular the transfer principle to problems of analysis is called non-standard analysis.

Seurauksena filosofiset loogikot ovat vaikuttaneet paljon epästandardien logiikoiden (kuten vapaa logiikka, temporaalinen logiikka) sekä perinteisen logiikan laajennosten (kuten modaalilogiikka) sekä niiden epästandardien semantiikkojen kehitykseen.
As a result, philosophical logicians have contributed a great deal to the development of non-standard logics (e.g. free logics, tense logics) as well as various extensions of classical logic (e.g. modal logics) and non-standard semantics for such logics (e.g. Kripke's supervaluationism in the semantics of logic).

Sanakirjat ja tyylioppaat yleensä pitävät ain’t-sanan käyttöä epästandardina, paitsi silloin kun sitä käytetään retorisen vaikutuksen aikaansaamiseksi.
Its use is generally considered non-standard by dictionaries and style guides except when used for rhetorical effect.

Epästandardi analyysi tutkii hyperreaalilukuja ja niiden funktioita ja antaa täsmällisen määritelmän infinitesimaaleille ja äärettömän suurille luvuille.
Non-standard analysis, which investigates the hyperreal numbers and their functions and gives a rigorous treatment of infinitesimals and infinitely large numbers.

Infinitesimaalisen käsite määriteltiin yhtä tiukasti vasta vuonna 1966 Abraham Robinsonin teoksessa Non-standard Analysis, jossa Robinson esitteli epästandardin analyysin.
More recently, Abraham Robinson restored infinitesimal methods in his 1966 book Non-standard analysis by showing that they can be used rigorously.

Tätä painetta oikeakielisyyteen ajoi lähinnä keskiluokka, mikä johti epäyhteneväiseen tilanteeseen, jossa epästandardien rakenteiden käyttöä jatkoivat sekä alemmat että ylemmät sosiaaliluokat, mutta ei keskiluokka.
This push for "correctness" was driven mainly by the middle class, which led to an incongruous situation in which non-standard constructions continued to be used by both lower and upper classes, but not by the middle class.