Translation for "guattari's" to finnish

Guattari's

• guattarin

Translation examples

guattarin

3.1.2 Felix Guattari and the production of subjectivity
3.1.2 Felix Guattari ja subjektiviteetin tuottaminen

Guattari describes schizoanalysis as a process of metamodelization, moving away from reduction and simplification towards “ontological heterogeneity”.
Guattari kuvailee skitsoanalyysia metamodelisaatioon, poispäin pelkistämisestä ja yksinkertaistamisesta ontologiseen epäyhtenäisyyteen tähtääväksi prosessiksi.

Later in his book, Guattari specifies that his concept of "machinic" subjectivity should not be confused with "mechanic" subjectivity (p. 108).
Guattari tarkentaa myöhemmin kirjassaan vielä, että hänen käsitettään "koneellisesta" (machinic) subjektiviteetista ei tule sekoittaa "mekaaniseen" (mechanic). (s.108)

Guattari's book has entangled themes and, according to the author, should not be regarded as traditional philosophy but as an aesthetic creation (p. 12).
Guattarin kirja on teemoiltaan rönsyilevä ja sitä ei kirjoittajan mukaan edes pidä ottaa perinteisenä filosofiana, vaan eräänlaisena esteettisenä luomuksena (s.12).

Above all, this deals, according to Guattari, with values: the machinic heterogenis challenges the capitalistic homogenis with its claim of any diverse building blocks for reality (p. 55).
Tässä on kysymys Guattarin mukaan ennen kaikkea arvoista: Machinic heterogenis haastaa capitalistic homogeniksen väitteellään todellisuuden mahdollisista monimuotoisista rakennuspalikoista (s.55).

I became interested in Guattari's theories in relation with my work in how machinic, the being of a machine, is and has always been before actual machines (p. 31).
Kiinnostuin Guattarin teorioista suhteessa omaan työhöni siitä, miten koneisuus, koneen olemus on ja on ollut olemassa aina ennen aktuaalisia koneita (s.31).

The problem involves a type of revolution of mentalities whereby they cease investing in a certain kind of development, based on a productivism that has lost all human finality.” -Félix Guattari, Chaosmosis
Tässä on pohdittavana kysymys eräänlaisesta kumouksesta ajatustavoissa, jotta ne lakkaisivat tukemasta kehitystä, joka perustuu kaiken inhimillisen tarkoituksellisuuden kadottaneelle tuotantouskolle.” -Felix Guattari, Kaaosmoosi

Guattari claims that each individual or group carries the building blocks for its subjectivity, consisting of a various collection of cognitive processes and a group of mythical, ritual and syndrome-logical references.
Guattari väittää, että jokainen yksilö tai ryhmä kantaa mukanaan omaa subjektiviteetin rakennusohjettaan, joka on koostumukseltaan vaihteleva kokoelma kognitiivisia prosesseja, sekä kasa myyttisiä, rituaalisia ja oireyhtymäloogisia viitteitä.

Psychotherapist and philosopher Felix Guattari starts his book Chaosmosis, an ethico-aesthetic paradigm (1992) by claiming that all structures of subjectivity or conscious individuality are developed by individuals, groups and institutions themselves.
Psykoterapeutti ja filosofi Felix Guattari aloittaa kirjansa Chaosmosis, an ethico-aesthetic paradigm (1992) väitteellä, että kaikki subjektiviteetin, tietoisen yksilöllisyyden rakenteet ovat yksilöiden, ryhmien ja instituutioiden itsensä kehittämiä.

In our research project we examine the transformation of narrative strategies in Finland-Swedish minority literature by using theories and concepts from the works of Fredric Jameson, Gilles Deleuze and Félix Guattari, Michel Foucault, Rosi Braidotti, and Judith Butler.
Romaanien tilallisuutta tarkastellaan myöhäismodernia yhteiskuntaa analysoineiden tutkijoiden, esimerkiksi Fredric Jamesonin, Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin, Michel Foucault’n, Rosi Braidottin ja Judith Butlerin teorioiden ja käsitteiden valossa.

Deleuze and Guattari argue that desire is a positive process of production that produces reality.
Deleuze ja Guattari väittävät kuvaavansa, miten kapitalismi kanavoi halut aksiomaattisen, rahapohjaisen talouden kautta.

In A Thousand Plateaus, Deleuze and Guattari eventually differentiate between three kinds of BwO: cancerous, empty, and full.
Myöhemmässä teoksessaan Mille plateaux’ssa (1980) Deleuze ja Guattari erottelevat kolme erilaista CsO:ta: sairas, tyhjä ja täysi.

Like their contemporary, R. D. Laing, and like Reich before them, Deleuze and Guattari make a connection between psychological repression and social oppression.
Kuten aikalaisensa R. D. Laing ja Wilhelm Reich ennen heitä, Deleuze ja Guattari liittävät toisiinsa psyykkisen ja sosiaalisen tukahduttamisen.

L'anti-Œdipe) is a 1972 book by French authors Gilles Deleuze and Félix Guattari, respectively a philosopher and a psychoanalyst.
L’Anti-Œdipe) on ranskalaisen filosofin Gilles Deleuzen ja psykoanalyytikon Félix Guattarin vuonna 1972 julkaisema kirja, joka kyseenalaistaa sekä filosofian että psykoanalyysin ja ehdottaa tilalle ”skitsoanalyysia”.

Drawing on the theories of desiring-production developed by Gilles Deleuze and Félix Guattari in their Capitalism and Schizophrenia project (1972-1980), Hocquenghem critiqued the influential models of the psyche and sexual desire derived from the psychoanalysts Jacques Lacan and Sigmund Freud.
Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin teoreettisen piirrokset olivat lähtökohtana Hocquenghemin kritiikille, jonka kohteena oli psyyken ja seksuaalisen halun teoria, jotka oli johdettu Sigmund Freudin ja Jacques Lacanin teorioista.

Deleuze and Guattari conceptualize a multi-functional universe composed of such machines all connected to each other: "There are no desiring-machines that exist outside the social machines that they form on a large scale; and no social machines without the desiring machines that inhabit them on a small scale."
Deleuze ja Guattari kirjoittavat monitoimiuniversumista, joka rakentuu näistä yhteen kytketyistä koneista: ”Halukoneita ei ole niiden laajemmalla tasolla muodostamien yhteiskunnallisten koneiden ulkopuolella; eikä yhteiskunnallisia koneita ole ilman halukoneita, jotka asuvat niissä pienemmällä tasolla.”

In the two volumes of Capitalism and Schizophrenia, Anti-Oedipus (1972) and A Thousand Plateaus (1980), Deleuze and Guattari describe history as a congealing and regimentation of "desiring-production" (a concept combining features of Freudian drives and Marxist labor) into the modern individual (typically neurotic and repressed), the nation-state (a society of continuous control), and capitalism (an anarchy domesticated into infantilizing commodification).
Kapitalismin ja skitsofrenian kahdessa osassa Deleuze ja Guattari kuvaavat historian halutuotannon (käsite, joka yhdistää freudilaiset vietit ja marxilaisen työn) hyydyttämiseksi ja alistamiseksi modernin yksilön (joka on tyypillisesti neuroottinen ja alistettu), kansallisvaltion (jatkuvan kontrollin yhteiskunnan) ja kapitalismin (infantilisoivaksi kulutukseksi kesytetyn anarkian) muotoon.

Instead of conceiving the "family" as a sphere contained by a larger "social" sphere, and giving a logical preeminence to the family triangle, Deleuze and Guattari argue that the family should be opened onto the social, as in Bergson's conception of the Open, and that underneath the pseudo-opposition between family (composed of personal subjects) and social, lies the relationship between pre-individual desire and social production.
Sen sijaan, että käsittäisivät ”perheen” laajemman ”yhteiskunnallisen” tason sisältämäksi pienoistasoksi ja antaisivat perhekolmiolle loogisen etusijan Deleuze ja Guattari väittävät, että perhe pitäisi ”avata” yhteiskuntaan, kuten Henri Bergsonin ”avoimen” käsitteessä, ja että henkilösubjekteista koostuvan perheen ja yhteiskunnan välisen keinotekoisen vastakkainasettelun alta löytyy esiyksilöllisen halun ja yhteiskunnallisen tuotannon kytkös.