Translation for "atonality" to finnish

Atonality

• atonaalisuus

Translation examples

atonaalisuus

Atonality is a fairly new thing in the history of music and this horn of plenty is not anywhere near void.
Atonaalisuus on melko uusi asia musiikin historiassa ja tätä runsaudensarvea ei ole vielä läheskään ammennettu tyhjiin.

The term "atonality" itself has been controversial.
Termin atonaalisuus käyttö on ollut ristiriitainen.

Atonality emerged as a pejorative term to condemn music in which chords were organized seemingly with no apparent coherence.
Atonaalisuus muuttui termiksi, jolla halvennettiin musiikkia, jonka soinnut oli järjestetty ilman näkyvää johdonmukaisuutta.

Additionally George Perle explains that, "the 'free' atonality that preceded dodecaphony precludes by definition the possibility of self-consistent, generally applicable compositional procedures" (Perle 1962, 9).
George Perle (1962) kertoo, että "dodekafonian estänyt vapaa atonaalisuus estää määritelmänsä mukaisesti mahdollisuuden sisäisesti yhtenäiseen, yleisesti käyttökelpoiseen sävellykselliseen menetelmään".

"Atonal" developed a certain vagueness in meaning as a result of its use to describe a wide variety of compositional approaches that deviated from traditional chords and chord progressions.
Atonaalisuus kehittyi tietynlaisen epämääräisyyden ympäröimänä, kun sitä käytettiin kuvaamaan laajalti erilaisia sävellyksellisiä lähestymistapoja, jotka erosivat perinteisitä soinnuista ja sointukuluista.

More narrowly, the term atonality describes music that does not conform to the system of tonal hierarchies that characterized classical European music between the seventeenth and nineteenth centuries (Lansky, Perle, and Headlam 2001).
Atonaalisuus on termi musiikille, joka eroaa tonaalisten rakenteiden muodostamasta järjestelmästä, kuten duuri- ja molli-sävellajeista, jotka olivat tyypillisiä eurooppalaiselle taidemusiikille 1700- ja 1900-lukujen välillä.

While music without a tonal center had been written previously, for example Franz Liszt's Bagatelle sans tonalité of 1885, it is with the twentieth century that the term atonality began to be applied to pieces, particularly those written by Arnold Schoenberg and The Second Viennese School.
Vaikka musiikkia ilman tonaalista keskusta olikin kirjoitettu aiemmin, esimerkiksi Franz Lisztin Bagatelle sans tonalité vuodelta 1885, termiä atonaalisuus alettiin käyttää teoksiin liitettyinä, etenkin Arnold Schönbergiin ja Toiseen Wienin koulukuntaan.