Translation for "at infinity" to finnish

At infinity

• äärettömään
• äärettömyydessä

Translation examples

äärettömään

Thus, as they have the same point at infinity.
Joten, sellaisina kuin ne ovat samassa pisteessä äärettömään.

The equation of (the interior bisector) is and its point at infinity is .
Tämän yhtälön (sisärakenteissa bisector) ja sen pisteeseen äärettömään on .

But since and are two infinite points, the line is the line at infinity, and thus we obtain that the lines EH and FG intersect on the line at infinity, i. e. the lines EH and FG are parallel.
Mutta koska ja ovat kaksi ääretöntä pistettä, rivin on line-äärettöm

The case is trivial, so and the equation of is and its point at infinity is .
Tapaus on triviaalia, joten ja yhtälön on ja sen pisteeseen äärettömään on .

However, there is a workaround: We denote by the infinite point of the line l (this is the point of intersection of the line l with the line at infinity).
On kuitenkin olemassa ratkaisua: Me ilmi, on ääretön pisteessä, rivi l (tämä on kohta, risteysalueiden on line l kanssa linjan äärettömään).

Her two other lines of work in that period were on the parabolic systems degenerating at infinity and on the dependence of classes of uniqueness on the transformations of the spatial argument.
Hänen kaksi muuta riviä työskentelee tällä kaudella oli, paraboliset järjestelmien taantumasta klo äärettömään ja riippuvuutta luokkien ainutlaatuisuus, transformations, aluesuunnittelu-argumentti.

Hipparchus appears to know that 67 earth radii for the distance of the moon comes from this upper limit of solar parallax, while the lower value of 59 earth radii corresponds to the sun being at infinity.
Hipparkhos näyttää tietävän, että 67 maan säteiden on kaukana kuin kuu on peräisin tämä yläraja aurinko parallaksi, kun taas alempi arvo on 59 maan säteiden vastaa auringon olevan äärettömään.

Either or both of these fixed points may be the point at infinity.
Rajoista jompikumpi tai molemmat voivat olla äärettömiä.

In this situation, each equivalence class determines a point at infinity.
Samalla jokainen tällainen ekvi­valenssi­luokka määrittelee yhden ideaalisen, äärettömän kaukaisen pisteen.

Because the Mercator projects the poles at infinity, Google Maps cannot show the poles.
Koska Mercatorin projektiossa ja myös Web Mercatorissa navat kuvautuvat äärettömän kauas, Google Maps ei voi näyttää napaseutuja.

Since Euclidean space never reaches infinity, the projective equivalent, called extended Euclidean space, may be formed by adding the required 'plane at infinity'.
Euklidiseen avaruuteen ei kuulu äärettömän kaukaisia pisteitä, mutta sen projektiivinen vastine, jota sanotaan laajennetuksi euklidiseksi avaruudeksi, voidaan muodostaa lisäämällä siihen tarvittava äärettömän kaukainen taso.

It is possible to turn the real line into a compact space by adding a single "point at infinity" which we will denote by ∞.
Projek­tiivinen taso voidaan käsittää tavalliseksi tasoksi, johon on lisätty "äärettömän kaukaisia" pisteitä, joissa yhden­suuntaiset suorat leikkaavat.

The flight path angle (φ) is the angle between the direction of velocity and the perpendicular to the radial direction, so it is zero at periapsis and tends to 90 degrees at infinity. tan ⁡ ( ϕ ) = e ⋅ sin ⁡ θ 1 + e ⋅ cos ⁡ θ {\displaystyle \tan(\phi )={\frac {e\cdot \sin \theta }{1+e\cdot \cos \theta }}} Under standard assumptions the orbital speed ( v {\displaystyle v\,} ) of a body traveling along a hyperbolic trajectory can be computed from the vis-viva equation as: v = μ ( 2 r − 1 a ) {\displaystyle v={\sqrt {\mu \left({2 \over {r}}-{1 \over {a}}\right)}}} where: μ {\displaystyle \mu \,} is standard gravitational parameter, r {\displaystyle r\,} is radial distance of orbiting body from central body, a {\displaystyle a\,\!} is the (negative) semi-major axis.
Lentoratakulma (φ) on kappaleen liikesuunnan ja säteittäisen suunnan normaalin välinen kulma, joka on nolla periapsiksessa ja lähestyy äärettömän kaukana 90 astetta: tan ⁡ ( ϕ ) = e ⋅ sin ⁡ θ 1 + e ⋅ cos ⁡ θ {\displaystyle \tan(\phi )={\frac {e\cdot \sin \theta }{1+e\cdot \cos \theta }}} Standardeilla oletuksilla hyperbelirataa pitkin kulkevan kappaleen ratanopeus ( v {\displaystyle v\,} ) voidaan laskea vis viva -yhtälöllä: v = μ ( 2 r − 1 a ) {\displaystyle v={\sqrt {\mu \left({2 \over {r}}-{1 \over {a}}\right)}}} missä: μ {\displaystyle \mu \,} on standardi gravitaatioparametri, r {\displaystyle r\,} on liikkuvan kappaleen etäisyys keskuskappaleesta, ja a {\displaystyle a\,\!} on isoakselin puolikas negatiivisena.

This is entirely equivalent to the characteristic energy (square of the speed at infinity) being 0: C 3 = 0 {\displaystyle C_{3}=0} Barker's equation relates the time of flight to the true anomaly of a parabolic trajectory. t − T = 1 2 p 3 μ ( D + 1 3 D 3 ) {\displaystyle t-T={\frac {1}{2}}{\sqrt {\frac {p^{3}}{\mu }}}\left(D+{\frac {1}{3}}D^{3}\right)} Where: D = tan(ν/2), ν is the true anomaly of the orbit t is the current time in seconds T is the time of periapsis passage in seconds μ is the standard gravitational parameter p is the semi-latus rectum of the trajectory ( p = h2/μ ) More generally, the time between any two points on an orbit is t f − t 0 = 1 2 p 3 μ ( D f + 1 3 D f 3 − D 0 − 1 3 D 0 3 ) {\displaystyle t_{f}-t_{0}={\frac {1}{2}}{\sqrt {\frac {p^{3}}{\mu }}}\left(D_{f}+{\frac {1}{3}}D_{f}^{3}-D_{0}-{\frac {1}{3}}D_{0}^{3}\right)} Alternately, the equation can be expressed in terms of periapsis distance, in a parabolic orbit rp = p/2: t − T = 2 r p 3 μ ( D + 1 3 D 3 ) {\displaystyle t-T={\sqrt {\frac {2r_{p}^{3}}{\mu }}}\left(D+{\frac {1}{3}}D^{3}\right)} Unlike Kepler's equation, which is used to solve for true anomalies in elliptical and hyperbolic trajectories, the true anomaly in Barker's equation can be solved directly for t.
Tämä on täysin yhtäpitävä sen kanssa, että radan karakteristinen energia eli ratanopeuden neliö kappaleen etäännyttyä äärettömän kauas on nolla: C 3 = 0 {\displaystyle C_{3}=0} Barkerin yhtälö kertoo, kuinka suuri on paraabeliradalla liikkuvan kappaleen luonnollinen anomalia milläkin hetkellä. t − T = 1 2 p 3 μ ( D + 1 3 D 3 ) {\displaystyle t-T={\frac {1}{2}}{\sqrt {\frac {p^{3}}{\mu }}}\left(D+{\frac {1}{3}}D^{3}\right)} missä: D = tan(ν/2), ν on radan luonnollinen anomalia, t on se hetki, jolloin luonnollisella anomalialla on kyseinen ervo, T on hetki, jolloin kappale on radan periapsiksessa, μ on standardi gravitaatioparametri, p on radan semi-latus rectum ( p = h2/μ ) Yleisemmin aika, joka kuluu kappaleen siirtyessä yhdestä radan pisteestä toiseen, on t f − t 0 = 1 2 p 3 μ ( D f + 1 3 D f 3 − D 0 − 1 3 D 0 3 ) {\displaystyle t_{f}-t_{0}={\frac {1}{2}}{\sqrt {\frac {p^{3}}{\mu }}}\left(D_{f}+{\frac {1}{3}}D_{f}^{3}-D_{0}-{\frac {1}{3}}D_{0}^{3}\right)} Yhtälö voidaan ilmaista myös periapsiksesta mitatun etäisyyen avulla paraabeliradalla rp = p/2: t − T = 2 r p 3 μ ( D + 1 3 D 3 ) {\displaystyle t-T={\sqrt {\frac {2r_{p}^{3}}{\mu }}}\left(D+{\frac {1}{3}}D^{3}\right)} Toisin kuin Keplerin yhtälö, jolla lasketaan luonnolliset anomaliat ellipsi- ja hyperbeliradoilla, Barkerin yhtälön mukainen luonnollinen anomalia voidaan ratkaista suoraan mille tahansa ajanhetkelle 't.

äärettömyydessä

Idealized directions are referred to as points at infinity, while idealized horizons are referred to as lines at infinity.
Idealisoituja suuntia sanotaan äärettömyydessä oleviksi pisteiksi, kun taas eri tasoja vastaavia horisontteja sanotaan äärettömyydessä oleviksi suoriksi.

These points are called the circular points at infinity.
Näitä pisteitä sanotaan äärettömyydessä oleviksi pisteiksi.

This article is about imaginary hyperelliptic curves, these are hyperelliptic curves with exactly 1 point at infinity.
Epästandardit hyperreaaliluvut ovat siis niitä varsinaisia hyperreaalilukuja, jotka sisältävät jollain tavalla äärettömyyden.

Add a new line, which is considered incident with all the points at infinity (and no other points).
Lisätään suora, joka katsotaan insidentiksi jokaisen äärettömyydessä olevan pisteen ja vain niiden kanssa.

The points with coordinates are the usual real plane, called the finite part of the projective plane, and points with coordinates , called points at infinity or ideal points, constitute a line called the line at infinity.
Pisteet, joiden koordinaatit voidaan esittää muodossa , muodostavat tavanomaisen tason R {\displaystyle \mathbb {R} } , jota sanotaan projektiivisen tason äärellisen osan, kun taas pisteet, joiden koordinaatit ovat , ovat niin sanottuja äärettömyydessä olevia pisteitä eli ideaalipisteitä, jotka muodostavat äärettömyydessä olevan suoran.

The lines will meet at a line at infinity (a line that goes through zero on the plane at z = 0).
Nämä suorat kohtaavat äärettömyydessä olevalla suoralla (suoralla, joka kulkee origon kautta tasossa z = 0).

Johannes Kepler (1571–1630) and Gérard Desargues (1591–1661) independently developed the concept of the "point at infinity".
Johannes Kepler (1571–1630) ja Girard Desargues (1591–1661) kehittivät toisistaan riippumatta keskeisen "äärettömyydessä olevan pisteen" käsitteen.

The line with coordinates (0 : 0 : 1) is the line at infinity, since the only points on it are those with z = 0.
Koordinaatteja (0 : 0 : 1) vastaa äärettömyydessä oleva suora, sillä siihen kuuluvat vain ne pisteet, joilla z = 0.

Projective geometry formalizes one of the central principles of perspective art: that parallel lines meet at infinity, and therefore are drawn that way.
Projektiivisessa geometriassa yksi perspektiivin perusperiaatteista muotoillaan näin: yhdensuuntaiset suorat leikkaavat toisensa äärettömyydessä, ja sen vuoksi ne piirretään niin tietyllä tavalla.