Traduzione per "myöhempiin" a inglese

Myöhempiin

• later
• to later

Esempi di traduzione.

later

Pohjoisesta hallinneet dynastiat olivat myöhempi Liang-dynastia vuosina 907–923, myöhempi Tang-dynastia 923–936, myöhempi Jin-dynastia 936–946, myöhempi Han-dynastia 947–950 ja myöhempi Zhou-dynastia 951–960.
The Five Dynasties were: Later Liang (June 1, 907–23) Later Tang (923–36) Later Jin (936–47) Later Han (947–51 or 979, depending on whether Northern Han is considered part of the dynasty) Later Zhou (951–60).

Myöhempi ura jäi vaatimattomammaksi.
Later skirmishes were more sporadic.

Valmiste nimettiin myöhempänä imipramiiniksi.
This was later called the Butler Medal.

Nyttemmin sitä leimaa myöhempi lisärakentaminen.
The later development should be updated.

Kaksi myöhempää kohtaamista hän voitti.
He later won two other times.

Joidenkin myöhempien arvioiden mukaanlähde tarkemmin?
Still some suggest significantly later dates.

Veistos tunnetaan myöhempinä roomalaisaikaisina kopioina.
However, these letters are later Roman creations.

Roberts asui myöhempinä vuosinaan Salisburyssa.
In later life, Roberts lived in Salisbury.

He siirtyvät uudestaan myöhempään aikaan.
They will re-emerge a moment later.

Ne vaikuttavat kuitenkin olevan myöhempiä lisäyksiä.
These are normally later additions.

to later

Prytanikon voi viitata myös myöhempään Tholokseen.
These may also be connected to later Thuringians.

Rullamaiset Schlummerrrolle-niskatuet muuttuivat myöhempien henkilöautojen perhosmuotoisiksi niskatuiksi.
This was the only swing-door motor carriage to later become a workmens' sleeper of any type.

Heidän kotinsa oli läntisen meren kauimmalla laidalla — myöhempien kirjoittajien mukaan Libyassa.
Their home is on the farthest side of the western ocean; according to later authorities, in Libya.

Seurannut Troijan sota nähdään myöhempien eurooppalaisten ja aasialaisten kansojen välisten konfliktien syynä.
The subsequent Trojan War is marked as a precursor to later conflicts between peoples of Asia and Europe.

Myöhempien kertomusten mukaan Tšakhrukhadze oli syntynyt Khevin vuoristoalueella Georgian koillisosassa ja toimi kuningatar Tamarin sihteerinä.
According to later accounts, Chakhurkhadze was native to Georgia's northeastern mountainous area of Khevi and served as a secretary to the queen Tamar.

Näistä kirjoista, joita hän kuvaa ”valtavaksi ja yhtenäiseksi kirjallisuudeksi homomiehiltä homomiehille”, ei ole otettu uusintapainoksia ja ne ovat kadonneet myöhempien sukupolvien ulottuvilta.
These books, which he describes as "an enormous and cohesive literature by and for gay men", have not been reissued and are lost to later generations.

Hän kirjoitti esipuheen Hofstadterin The American Political Tradition -kirjan myöhempiin painoksiin ja kirjoitti artikkelin Hofstadterista the The New York Review of Books -aikakauslehteen vuonna 1973.
He contributed a Foreword to later editions of Hofstadter's The American Political Tradition and an article on Hofstadter in the New York Review of Books in 1973.

Gnostilaiset painottivat magiaa ja rituaaleja tavalla, jota uusplatonilaiset Plotinos ja Porfyrios olisivat pitäneet sopimattomana, vaikkakaan tämä ei välttämättä päde myöhempiin uusplatonilaisiin, kuten Iamblikhokseen.
Gnostics emphasized magic and ritual in a way that would have been disagreeable to the more sober Neoplatonists such as Plotinus and Porphyry, though perhaps not to later Neoplatonists such as Iamblichus.

Aikakirjoissa Samuelin kerrotaan olleen leeviläinen, mikä oikeuttaisi tämän, mutta useimmat tutkijat pitävät Aikakirjoja yrityksenä kirjoittaa Samuelin ja Kuningasten kirjat uudestaan saattaakseen ne myöhempien uskonnollisten käsitysten mukaisiksi..
In the Book of Chronicles, Samuel is described as a Levite, rectifying this situation; however critical scholarship widely sees the Book of Chronicles as an attempt to redact the Book(s) of Samuel and of Kings to conform to later religious sensibilities.

Sitä, kuinka paljon Sibelius sai valmiiksi kahdeksannesta sinfoniasta, ei tiedetä; Sibelius toistuvasti kieltäytyi julkaisemasta sitä esitettäväksi ja vakuutteli tekevänsä kuitenkin työtä sen parissa senkin jälkeen, kun hän oli polttanut perheensä myöhempien ilmoitusten mukaan nuotit ja niihin liittyvän materiaalin vuonna 1945.
Sibelius repeatedly refused to release it for performance, though he continued to assert that he was working on it even after he had, according to later reports from his family, burned the score and associated material, probably in 1945.