Käännös "pluskvamperfekti" englanti

Pluskvamperfekti

substantiivi

• past perfect
• pluperfect

Käännösesimerkit

past perfect substantiivi

Toisin kuin Englanti ja monet muut kielet, ruotsi ei käytä partisiipin perfekti muodostavat perfekti ja pluskvamperfekti tenses.
In contrast to English and many other languages, Swedish does not use the perfect participle to form the present perfect and past perfect tenses.

Aikamuodot ovat preesens, imperfekti, futuuri, perfekti, pluskvamperfekti sekä menneen ajan futuuri.
The four main tenses are imperfective past, imperfective non-past, perfective past and perfective non-past.

Preesens kuvaa nykyhetkeä ja tulevaisuutta, kun taas imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti menneisyyttä.
The verb system is very intricate with the following tenses: present, simple past, past progressive, present perfect and past perfect.

pluperfect substantiivi

Prepositiot Partikkelit Verbit I (preesens, perfekti, imperfekti, pluskvamperfekti, verbin attribuutti, verbit ja prepositiot, refleksiiviverbit, modaaliverbit, erotettavat/erottamattomat verbit)
Verbs I (Present, perfect, simple past, pluperfect, verb complements, verbs with prepositions, reflexive verbs, modal verbs, separable/i

Aikamuotoja on preesens, preteriti, perfekti ja pluskvamperfekti.
The past is expressed by aorist, imperfect, perfect and pluperfect.

Persoonapronominit eri muotoineen ovat: Verbin aikamuotoja ovat preesens, imperfekti (oik. preteriti), perfekti, pluskvamperfekti, futuuri ja futuurin perfekti.
In the indicative mood there are seven tenses: present, imperfect, future , aorist (the equivalent of past simple), perfect, pluperfect, and future perfect.

Aikamuotoja on samat neljä kuin suomessakin: tunnukseton preesens imperfekti, jonka tunnus on muutamilla vanhoilla verbeillä -i- (tegin ’tein’, nägid ’näit’, tulime ’tulimme’), useimmilla verbeillä -s tai -si- (laulsin ’lauloin’, võtsin ’otin’, armastas 'rakasti’) olla-verbin ja menneen ajan partisiipin avulla muodostettavat perfekti (olen näinud ’olen nähnyt’) ja pluskvamperfekti (olite tulnud ’olitte tulleet’).
There are four tenses of the subjunctive, which in the verb faciō are as follows: Present : faciam (2nd person faciās) : 'I may do', 'I would do', 'I should do' (also simply 'I do') Imperfect : facerem : 'I would be doing', 'I should do' (in a past context) (also simply 'I was doing') Perfect : fēcerim : 'I have done', 'I did' Pluperfect : fēcissem : 'I would or should have done' (also 'I had done') The present subjunctive of 1st conjugation verbs ends in -em instead of -am: amem 'I may love, I would love'.