Käännös "remembereth" suomalainen

Remembereth

• muistaa

Käännösesimerkit

muistaa

63:11 And He remembereth the days of old, Moses -- his people.
63:11 Ja hänen kansansa muisti taas entisiä Moseksen aikoja.

103:14 For himself knoweth our frame; he remembereth that we are dust.
103:14 Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

22 And God remembereth Rachel, and God hearkeneth unto her, and openeth her womb,
22 Mutta Jumala muisti Raakeliakin, ja Jumala kuuli häntä ja avasi hänen kohtuns

30:22 And God remembereth Rachel, and God hearkeneth unto her, and openeth her womb,
30:22 Mutta Jumala muisti myös Rakelin, ja Jumala kuuli hänen, ja saatti hedelmälliseksi.

24 and God heareth their groaning, and God remembereth His covenant with Abraham, with Isaac, and with Jacob;
24 Ja Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa, ja Jumala muisti liittonsa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.

2:24 and God heareth their groaning, and God remembereth His covenant with Abraham, with Isaac, and with Jacob;
2:24 Ja Jumala kuuli heidän huokauksensa: ja muisti liittonsa Abrahamin, Isaakin ja Jakobin kanssa.

42:9 and Joseph remembereth the dreams which he dreamed of them, and saith unto them, `Ye [are
42:9 Niin Joseph muisti unensa, jotka hän oli nähnyt heistä; ja sanoi heille: te olette vakojat, ja olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.

44 Yea, when thou comest down, and the mountains flow down at thy presence, thou shalt ameet him who rejoiceth and worketh righteousness, who remembereth thee in thy ways.
44 niin, kun sinä tulet alas ja vuoret virtaavat alas sinun edessäsi, sinä akohtaat hänet, joka riemuitsee ja tekee vanhurskauden tekoja ja joka muistaa sinua sinun teilläsi.

103:14 For he knoweth our frame; he remembereth that we are dust. 103:15 As for man, his days are as grass: as a flower of the field, so he flourisheth. 103:16 For the wind passeth over it, and it is gone; and its place shall know it no more.
103:14 Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi. 103:15 Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla: 103:16 Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.