Käännös "the right to practice" suomalainen

The right to practice

• oikeus käytäntöä
• oikeus harjoitella

Käännösesimerkit

oikeus harjoitella

Included among them is freedom of conscience, the right to practice any religion one chooses.
Näihin oikeuksiin kuuluu omantunnon vapaus, oikeus harjoittaa haluamaansa kulttia.

Graduates can obtain the right to practice and continue their studies with a postgraduate program.
Tutkinnon voi saada oikeus harjoittaa ja jatkaa opintojaan jatko-ohjelman.

Every individual has the right to practice his full rights in terms of all commitments.
Jokaisella yksilöillä on oikeus harjoittaa hänen oikeuksiaan täydesti kaikkien sitoumuksien osalta.

Christians living in principalities where their denomination was not the established church were guaranteed the right to practice their faith in public during allotted hours and in private at their will.
Kristityillä, jotka asuivat ruhtinaskunnissa, joissa heidän oma uskontonsa ei ollut valtionuskontona, oli oikeus harjoittaa uskontoaan julkisesti määrättyinä aikoina ja yksityisesti milloin tahansa.

The main tenets of the Peace of Westphalia, which ended the Thirty Years' War, were: All parties would now recognise the Peace of Augsburg of 1555, by which each prince would have the right to determine the religion of his own state, the options being Roman Catholicism, Lutheranism, and now Calvinism. (the principle of cuius regio, eius religio) Christians living in principalities where their denomination was not the established church were guaranteed the right to practice their faith in public during allotted hours and in private at their will.
Westfalenin rauhansopimuksen pääkohdat olivat seuraavat: Kaikki osapuolet tunnistivat päteväksi vuonna 1555 tehdyn Augsburgin sopimuksen, jonka mukaan kullakin ruhtinaalla oli oikeus määrätä, mikä uskonto hänen hallitsemillaan alueilla oli valtionuskontona; vaihtoehdot olivat katolisuus, luterilaisuus ja nyt myös kalvinismi (periaatteena oli siis cuius regio, eius religio, "Kenen maa, sen uskonto") Kristityillä, jotka asuivat ruhtinas­kunnissa, joissa heidän oma uskontonsa ei ollut valtion­uskontona, oli oikeus harjoittaa uskontoaan julkisesti määrättyinä aikoina ja yksityisesti milloin tahansa.