Перевод для "equation a" на финский

Equation a

• yhtälö
• yhtälö a

Примеры перевода

yhtälö

Clen can be part of the equation, a helpful gadget to your fat burning requirements; it is nevertheless not the response all alone.
Clen voi olla osa yhtälö

Clen can be part of the equation, a helpful de
Clen voi olla osa yhtälöä, hyödyllisiä gadget rasvaa polttava tarpeisiin; se ei kuitenkaan ole vastaus yksin.

Clen can be part of the equation, a helpful device to your fat burning needs; it is nonetheless not the reaction all alone.
Clen voi olla osa yhtälöä, hyödyllin

Clen can be part of the equation, a helpful gadget to
Clen voi olla osa yhtälöä, hyödyllinen työkalu rasvaa polttava vaatimuksia; se ei kuitenkaan ole reaktio yksin.

Clen can be part of the equation, a valuable tool to you
Clen voi olla osa yhtälöä, hyödyllisiä gadget rasvanpolttoa vaatimuksia; se ei kuitenkaan ole reaktio yksin.

Clen can be part of the equation, a valuable gadget to your fat burning demands; it is nevertheless not the feedback all alone.
Clen voi olla osa yhtälöä, hyödyllisiä gadge

Clen can be part of the equation, a beneficial gadget to your fat burning needs; it is nevertheless not the feedback all alone.
Clen Colla osa yhtälöä, hyödyllinen työkalu rasva

Clen can be part of the equation, a helpful tool to your fat burning demands; it is however not the reaction all alone.
Clen voi olla osa yhtälöä, avulias ga

Clen can be part of the equation, a beneficial tool to your fa
Clen voi olla osa yhtälöä, avulias gadget rasvanpolttoa vaatimuksia; se ei kuitenkaan ole vastaus yksin.

Clen can be part of the equation, a helpful tool to your fat burning needs; it is nonetheless not the reaction all alone.
Clen voi olla osa yhtälöä, hyödyllistä laite rasvaa

From a solution to the reduced equation a solution to the original equation can be determined.
Jos alkuarvot tunnetaan, yhtälön ratkaisussa puhutaan alkuarvotehtävästä.

As a consequence of the Cauchy–Riemann equations, a real-valued holomorphic function must be constant.
Cauchy–Riemannin yhtälöiden seurauksena reaaliarvoisen holomorfisen funktion on oltava vakio.

Using the 4-potential in the Lorenz gauge, an alternative manifestly-covariant formulation can be found in a single equation (a generalization of an equation due to Bernhard Riemann by Arnold Sommerfeld, known as the Riemann–Sommerfeld equation, or the covariant form of the Maxwell equations): where ◻ {\displaystyle \Box } is the d'Alembertian operator, or four-Laplacian.
Käyttämällä nelipotentiaalia Lorentzin vertailujärjestelmässä saadaan toinen täysin kovariantti muotoilu, jossa esiintyy vain yksi yhtälö, yleistys Bernhard Riemannin ja Arnold Sommerfeldin esittämästä Riemannin-Sommer­feldin yhtälöstä, tai Maxwellin yhtälöiden kovariantti muoto ): ◻ A μ = μ 0 J μ {\displaystyle \Box A^{\mu }=\mu _{0}J^{\mu }} missä ◻ {\displaystyle \Box } on d'Alembertin operaattori, Laplacen operaattorin vastine neli­vektoreille.

Fermat's Last Theorem, formulated in 1637, states that no three distinct positive integers a, b, and c can satisfy the equation a n + b n = c n {\displaystyle a^{n}+b^{n}=c^{n}} if n is an integer greater than two (n > 2).
Ranskalainen matemaatikko Pierre de Fermat väitti vuonna 1637, ettei ole olemassa positiivisista kokonaisluvuista a, b ja c koostuvaa kolmikkoa, joka ratkaisisi yhtälön an + bn = cn, missä n on kahta suurempi kokonaisluku.

As an equation: A P 2 + C P 2 = B P 2 + D P 2 . {\displaystyle AP^{2}+CP^{2}=BP^{2}+DP^{2}.\,} The theorem also applies to points outside the rectangle, and more generally to the distances from a point in Euclidean space to the corners of a rectangle embedded into the space.
Yhtälönä siis: A P 2 + C P 2 = B P 2 + D P 2 . {\displaystyle AP^{2}+CP^{2}=BP^{2}+DP^{2}.\,} Lause pätee myös suorakulmion ulkopuolisiin pisteisiin, ja vielä yleisemmin Euklidisessa avaruudessa olevan pisteen etäisyyksiin avaruudessa olevan suorakulmion kulmiin.

They are determined by Maxwell's equations, a set of differential equations which directly relate E and B to ρ and J. Alternatively, one can describe the system in terms of its scalar and vector potentials V and A. A set of integral equations known as retarded potentials allow one to calculate V and A from ρ and J, and from there the electric and magnetic fields are determined via the relations E = − ∇ V − ∂ A ∂ t {\displaystyle \mathbf {E} =-{\boldsymbol {\nabla }}V-{\frac {\partial \mathbf {A} }{\partial t}}} B = ∇ × A . {\displaystyle \mathbf {B} ={\boldsymbol {\nabla }}\times \mathbf {A} .} At the end of the 19th century, the electromagnetic field was understood as a collection of two vector fields in space.
Niitä kuvaavat Maxwellin yhtälöt, ryhmä differentiaaliyhtälöitä, jotka osoittavat, miten kentät E ja B riippuvat varaus- ja virrantiheyksistä ρ ja J. 1800-luvun lopulla sähkömagneettisen kentän katsottiin muodostuvan kahdesta vektorikentästä avaruudessa.